Katutaide ja -kulttuuri
Kun Shepard Fairey ensimmäistä kertaa oli tekemisissä katutaiteen kanssa, hän vaikuttui siitä, miten tekijät omistautuvat taiteelleen. Kaduilla voi ilmaista itseään täysin vapaasti, jos on valmis lahjoittamaan teoksensa yleiseen käyttöön, rikkomaan sääntöjä ja ottamaan sen riskin, että joutuu pidätetyksi. Faireylle vapaus on tärkeää, samoin kuin se, että hän ilmaisee itseään julkisesti.
Yleensä ihmiset eivät juuri ilmaise itseään taiteellisesti julkisissa tiloissa, mikä voi johtua siitä, että julkisissa tiloissa on totuttu näkemään lähinnä mainoksia ja virallisia kylttejä. Tämä sai Faireyn pohtimaan, miten vallitsevia valta-asetelmia voisi horjuttaa. Hän huomasi, että pelkästään vaihtoehtoisten ajatusten esittäminen julkisesti sai ihmiset kiinnostumaan aiheesta yhä enemmän ja siitä syntyi ketjureaktio.
Fairey ajattelee, että katutaiteen tekeminen on oikeutettu tapa käyttää julkista tilaa, kunhan teokset edustavat hyvää makua ja ne on tehty kunnioittavasti esimerkiksi hylättyihin rakennuksiin eikä asuintaloihin. Faireyn mukaan taidegallerioilla ja -museoilla on oma paikkansa ja tehtävänsä, mutta niiden ei tulisi olla ainoita tiloja, joissa taidetta pääsee kokemaan. Faireyn tavoitteena on muuttaa taide entistä demokraattisemmaksi, ja siksi hän mielellään tekee teoksensa kaduille.