Shepard Fairey kertoo taiteestaan

Fotosynteesi-näyttely tarkastelee valokuvan roolia taiteessani koko taiteellisen urani aikana. Olen yhdistänyt valokuvaa suureen osaan teoksistani, mukaan lukien piirroksiin, maalauksiin ja printteihin. Olen tehnyt yhteistyötä valokuvaajien kanssa, ja luonut kuvakollaaseja yhdistelemällä valokuvia ja niiden osia toisiinsa. Käytän monesti teoksissani tulostettuja tai muuten käsiteltyjä valokuvia.

Innostuin valokuvien yhdistämisestä piirroksiin ja maalauksiin kymmenvuotiaana, kun näin Chuck Closen fotorealistisen muotokuvan Philip Glassista. Siitä hetkestä alkaen lukion alkuun saakka arvioin taiteellista kehitystäni kuvittajana sen perusteella, miten fotorealistisia teoksia pystyin tekemään. Kehittäessäni tekniikkaani perehdyin valoihin ja varjoihin, sävyihin, kompositioon sekä aiheen valitsemiseen. Lukion loppupuolella aloin valokuvata toden teolla. Taidekoulussa panostin valokuvaukseen ja harkitsin sen ottamista pääaineeksi, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan kuvittamisen. Rakastin valokuvaamista, mutta koin, että keskittyminen perinteiseen valokuvaukseen ja vedostustekniikoihin rajoittaisi minua liikaa. Oli niin paljon erilaisia ilmaisuvälineitä ja tekniikoita, joita halusin kokeilla. Loppujen lopuksi omimmaksi tekniikakseni osoittautui silkkipainotekniikka, jolla olin jo lukioaikana tehnyt erilaisia T-paitakokeiluja. Silkkipainossa pystyn yhdistämään samaan teokseen kuvituksen, graafisen suunnittelun ja valokuvan.

Grafiikka oli luontevaa jatkoa silkkipainotekniikalle. Opintojeni ja itsenäisen opiskeluni tavoitteeksi olin asettanut sen, että valokuvani olisivat yhtä sävykkäitä myös paperille, puulle ja lasille painettuina. Oikeiden vivahteiden saamiseksi kuviini käytin tummaa ja vaaleaa spraymaalia, joiden avulla korostin filmin utuista rakeisuutta. Taidekouluajoistani on nyt jo vuosia, mutta silkkipainotekniikka on edelleen lähellä sydäntäni.

Vaikka kuvani ovat usein pikemminkin grafiikkaa kuin valokuvaa, valokuva on monissa teoksissani keskeisessä asemassa. Valtaosa Fotosynteesi-näyttelyn kuvista on tietoisia viittauksia opiskeluaikaisiin pohdintoihini. Opiskeluaikoina tulin siihen tulokseen, että kuvittamisen, valokuvauksen, maalaamisen ja grafiikan ei tarvitse olla erillisiä tekniikoita, vaan niitä voi yhdistellä.

Fotosynteesi-näyttely luo katsauksen siihen, miten taiteilijanurani aikana olen hyödyntänyt valokuvaa teoksissani. Esillä on myös tätä näyttelyä varten tekemiäni teoksia. Niissä olen käyttänyt läpikuultavia spraymaalikerroksia, joiden avulla olen luonut muotokuville kerroksisen, maalauksellisen ja kollaasimaisen taustan. Tyyliteltyjen figuratiivisten valokuvien ja abstraktien maalauksellisten taustojen yhteisvaikutus pehmentää eri tyylien välistä kontrastia ja saa aikaan rytmistä vaihtelua, jossa eri elementit vuoroin korostuvat ja vuoroin vetäytyvät taka-alalle. Teoksissani yhdistyvät kuvitus ja valokuva, abstrakti ja esittävä maalaus.