Nyrkkeily toi Lembit Peegelin elämään sekä urheilun että valokuvauksen. 

Amatöörinyrkkeily oli Virossa suosituimmillaan 1950-luvulla, jolloin nyrkkeily oli nuorten miesten yleinen harrastus ja tapa toteuttaa itseään. Noiden aikojen nyrkkeilijöistä ei noussut olympiatoivoja, mutta monet tunnetut virolaiset harrastivat nyrkkeilyä. Paikallistason kisoihin osallistuvat esimerkiksi kapellimestarit Eri Klas ja Peeter Saul. Kumpikin heistä on seurannut nyrkkeilyä myös myöhemmissä elämänvaiheissaan. Laulaja Uno Loopista puolestaan tuli nuorten sarjassa kaksinkertainen Viron mestari. 1970-luvulla nyrkkeily muuttui lähinnä kielivähemmistöjen harrastukseksi, ja Viron uudelleen itsenäistymiseen mennessä sitä harrastivat lähinnä venäjänkieliset. Vuosisadan vaihteessa nyrkkeilyä alettiin markkinoida taas vironkielisille virolaisille. Mielikuvaan nyrkkeilystä vaikutti kulttuuriväen aiempi toiminta lajin parissa. 

Myös tämän näyttelyn päähenkilö Lembit Peegel sai 1950-luvulla nyrkkeilyn Viron mestaruuskisoissa kaksi mitalia, hopeaa ja pronssia. Hän on myös Neuvostoliiton yleisliittolaisen urheiluseuran Spartakin moninkertainen mestari. Peegel on kertonut, että hän päätyi harrastamaan nyrkkeilyä ”kuten monet muutkin pojat” oppiakseen puolustautumaan (isompia poikia vastaan). Peegelin nyrkkeilijän uraa vaikeutti se, että valmentaja halusi hänen ottelevan omaa painoluokkaansa kääpiösarjaa alemmassa painoluokassa kärpässarjassa. Peegel uskoo, että olisi saanut huomattavasti parempia tuloksia, jos olisi otellut kääpiösarjassa. Kärpässarjassa otteleminen edellytti myös laihduttamista. Myönteistä kilpanyrkkeilyssä oli kuitenkin se, että sen kautta Lembit Peegel päätyi urheilukuvaajaksi. 

Lembit Peegel on kuvannut nyrkkeilyä jo vuodesta 1963. Peegelin mukaan nyrkkeilyn kuvaaminen vaikeutui sen jälkeen, kun säännöt muuttuivat niin, että kypärän käytöstä tuli pakollista. Varusteet tekivät nyrkkeilystä kyllä turvallisempaa, mutta valokuvaajan näkökulmasta ne myös himmensivät kuvien tehoa ja tunnelatausta.