Näyttely Peegel aikansa peilinä on läpileikkaus urheilukuvaaja Lembit Peegelin tuotannosta. Vahvat ja paljonpuhuvat kuvat kertovat Viron urheilukulttuurin tarinaa vuosilta 1970–1990. Mukana on myös uudempia urheilukuvia. 1970–1990-luvuilla Lembit Peegel kuvasi pitkälti harrastuspohjalta. Hän kiersi urheilukilpailuissa omistautuneesti, intohimoisesti ja määrätietoisesti. Peegelillä on poikkeuksellinen kyky vangita kuviinsa urheilun viehätys, ihanuus ja tuska. Sen ansiosta hänen filmeilleen on tallentunut urheilun huippuhetkiä, jotka omalta osaltaan ovat muokanneet Viron yhteiskuntaa ja kulttuurihistoriaa.
Näyttelyn pääpaino on Peegelin tallentamissa historiallisissa hetkissä ja tunteikkaissa tilannekuvissa, joista ilmenee valokuvaajan mestarillisuus, rohkeus ja nopea reagointikyky. Mustavalkokuvareportaasit ajalleen tyypillisistä mestaruuskisoista ja kansanurheilutapahtumista saavat näyttelyssä rinnalleen kuvia Viron osallistumisesta olympialaisiin ensimmäistä kertaa uuden itsenäistymisensä jälkeen. Osallistuminen vahvisti virolaisten itseluottamusta ja siivitti maan nousua. Näyttelyssä on esillä myös runsaan yksityiskohtaisia, ajan henkeä huokuvia otoksia voimailulajien, joukkuelajien, voimistelun ja šakin historiasta. Tilanteiden tunnelmat välittyvät Lembit Peegelin tarkan ja herkän katseen kautta.
LEMBIT PEEGEL (s. 1936) sai ensi kosketuksensa urheiluun nuorena poikana 1950-luvulla, jolloin hän olosuhteista johtuvista syistä – itsepuolustukseksi – aloitti nyrkkeilyn. Nyrkkeileminen loi perustan Peegelin tulevalle ammatille, opetti häntä ymmärtämään urheilua yhä syvällisemmin ja olemaan samaan aikaan nopea ja tarkka. Urheilua Peegel alkoi valokuvata 1960-luvun alussa. Ensimmäisen suunnitellun urheilukuvansa hän otti vuonna 1962 työskennellessään Tallinnan korutehtaassa hiojana. Peegel poistui töistä ”lääkäriin”, jotta pääsi kuvaamaan Jaan Taltsia, joka yritti rikkoa painonnoston maailmanennätystä. Pian Peegel tutustui urheilulehti Kehakultuurin valokuvaajaan Gunnar Vaidlaan, jota hän edelleen pitää tärkeimpänä ammatillisena esikuvanaan ja suunnannäyttäjänä. Urheilukuvaus tuli Peegelin elämään jäädäkseen ja urheilukuvaamisen kautta myös urheilu. Peegel on todennut, että ilman vaimonsa ja perheensä ymmärrystä ja tukea hän ei olisi voinut samalla tavalla omistautua urheilulle.
Lembit Peegel sai uralleen vauhtia legendaarisesta Spordileht-julkaisusta, joka parhaimpina aikoinaan ilmestyi kolme kertaa viikossa ja jonka suurin painosmäärä oli jopa 70 000. Nämä luvut kertovat paljon urheilun (sen aikaisesta) asemasta virolaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Nuoresta nyrkkeilijästä Lembitistä oli kasvanut nopealiikkeinen ja laaja-alainen urheilukuvaaja. Hänen nimensä jäi koristamaan kuvia tärkeästä ja merkityksellisestä vaiheesta Viron urheiluhistoriassa.
Viron uudelleen itsenäistymisen alla ja sen ensimmäisinä vuosina urheilulla oli erityinen asema kansallisen identiteetin rakentajana. Vasta tuolloin Lembit Peegel pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kuvaamaan olympialaisia. Hän oli silloin jo viisikymppinen. Noihin aikoihin hiihtäjä Allar Levandi ja ratapyöräilijä Erika Salumäe yhdistivät kansaa. Lembit Peegelin kuvat tekivät yhteisöllisyyden kokemuksesta näkyvän ja tallensivat sen kansakunnan muistiin.
Lembit Peegelin kokoelmassa on noin 600 000 negatiivia. Digikuvat mukaan lukien hänen tuotantonsa käsittää noin miljoona kuvaa. Fotografiskan näyttely Peegel aikansa peilinä on Lembit Peegelin ensimmäinen yksityisnäyttely. Näyttelyssä on esillä lukuisia ennennäkemättömiä kuvia Peegelin mittavasta kokoelmasta.
Lembit Peegel kuvaa edelleen ja hänet voi yhä nähdä urheilutapahtumissa kameransa kanssa.
Näyttelyn toteutus: Are Altraja, Peeter Keek, Siim Randoja, Kaarel Antons, Andres Keil, Jaak Kilmi, Tiit Karuks, Kaire Guthan, Margit Aasmäe, Maarja Loorents, Jorven Viilik, Mattias Ots, Kaisa-Maarja Pärtel, Britta Talving, Kristel Kont, Siim Loog, Andres Toodo
Valokuvien ja näyttelyn tekstit perustuvat Lembit Peegelin tarkkoihin muistoihin ja eläviin kertomuksiin tapahtumista. Viron urheilu- ja olympiamuseon historioitsija Kaarel Antons ja journalisti Tiit Karuks (eläkkeellä) ovat antaneet merkittävän panoksen tekstien laatimiseen.
Lembit Peegelin elämänvaiheita: